Illalla meni ääni.Olin hakemass läppäriä kouluta ja puhuin puhelimessa kun ääni vain katosi. Merkkejä oli jo ilmassa. olisi pitänyt olla hiljaa. Vaan oletteko nähneet hiljaista opettajaa... itse olen sosiaalinen luonne ja puhun vaikka puhelinpylvään kanssa. Aamulla tilanne oli sama, oikeastaan pahempi.

Hautajaisiin en siis lähtenyt. Kelikin on hurja. Kaikki on jäällä. Ei sota yhtä miestä kaipaa. enkä ole korvaamaton, veteen ei jäänyt reikää vieläkään kun sormella tökkäsin.

Nyt elvyn sängyllä ja leikin läppärillä. mukulat jauhavat lauantaipussejaan ja tuijottavat lastenohjelmia. olisivat vielä muutaman tunnin tappelematta. Komento ääneni kun ei ole kovin vakuutava....katselin äsken Viimekesän Tenon kuvia. ( eli pakollinen kalajuttu tähänkin ). Reisu oli paras saaliin suhteen. Paras reissu on silti se eka... se kun koki Ylä-Lapin luonnon ensimmäistä kertaa ja sai kalastaa ja liikkua Tenon särkillä ja tavata kaikki vanhat kalamiehet joista oli vain lukenut. Viime kesänä täyttyi yksi unelma kun perhoon iski 10 kilon tenon lohi. Rantakalastajalle se on harvinaista herkkua. Yli puolituntia pelonsekaista riemua ja juoksua rantakivillä. Ja kalan koko kun se oli kivillä. Sitä ei voinut käsittää. Kaveri videoi osan väsytyksestä tavallisella digikameralla. Mutta onhan sitä mukava katsella...

Kesän kalaretki oli hyvin suunniteltu ja kalapaikka katsastiin edellisenä kesänä. Talven mittaan purimme ed.kesän kokemuksen ja mietimme millainen perhon tuli olla tuossa paikassa ja miten sitä piti uittaa...ja kas kummaa päätelmämme toimi kaveri sitoi perhot ja ne toimi. Tarkka kalastaminen toi tulokseksi 7 lupavuorokauden aikana 16 lohta kolmeen mieheen, joista vain yksi oli ns. eurotitti eli alle kilon kala. Suurin oli se hieman yli kymmenen kilon kala. Olimme saamamisten kirjoissa. Vaikka joki se on joka antaa. Harmi että Hans ei enää ollut todistamassa onnistumistani. Hän sen kalan ennusti minulle jo muutama vuosi sitten. Rauha hänen sielulleen sillä taivaalisilla kalavesillä.Olihan Pietarikin kalamies